Kolikolikolikoli!

3

Kolin lumo, avara ja upea maisema avautuu jylhien vaarojen laelta. Mielen ja sielun rauhaa ikiaikaisista metsistä ja näkymistä yli Pielisen. Muun muassa Jean Sibeliusta, Eero Järnefeltiä ja Juhani Ahoa innoittanut maisema on yhä luonnossa liikkujien, vaeltajien ja taiteilijoiden rakastama. Tämän kävivät toteamassa myös seitsemän lippukuntamme aikuista partiolaista 6.-9.9.2018. Kolin kansallismaisemat ovat upeat!

 

Matkaan lähdettiin kukonlaulun aikaan torstaina 6.9.2018. Puolenpäivän jälkeen  seurueemme saapui Kolin kansallispuiston Eteläpäähän, josta alkoi vaellus kohti Ukko-Kolia.

Alkumatkasta hymyiltiin vielä leveästi ja innokkaina odotettiin upeita maisemia. Hyvin pian saatiin kokea pitkät ja jyrkät nousut, hirvikärpäset ikävinä vapaamatkustajina sekä ampiaisten pistot. Moneen kertaan mietittiin myös, miten pakata rinkkaa seuraavalle reissulle keveämmäksi.

Heti alkumatkasta huomattiin, että reitti oli melko nousupainotteinen. Sykekuningattaren tittelistä kisailtiin useaan otteeseen. Muutama mukana ollut oli kyllä jättänyt sykemittarin ihan tietoisesti kotiin.

Reitin varrella kuljettiin monenlaisia polkuja pitkin – oli ryteikköä, kapeaa ja mutkaista polkua, kivikkoa, kalliota, juurakkoa. Paljon nousua ja laskua, portaitakin. Pieni joki ylitettiin vaijerilla tai kiveltä kivelle hyppien. Väsyneet retkeilijät näkivät kangastuksiakin – pitkän, upean vaijerireitin, joka harmittavasti paljastui lähempää tarkastellen ihan tavallisiksi sähköpylväiksi.

Oli jo hämärää, kun saavuimme yöpymispaikkaamme Rykiniemeen. Nopeasti teltat pystyyn ja iltapalalle. Päivän hiet pestiin virkistävässä, tyynessä Pielisessä melkein pimeässä ennen kuin nukahdimme telttoihimme. Jotkut tosin pitivät huolta siitä, ettei yöllä ollut täysin hiljaista, vaan sai kuunnella tasaista kuorsausta… Lämpimän yön jälkeen saimme herätä aurinkoiseen aamuun.

Saimme vaeltaa melko lämpimässä säässä. Helteisen kesän takia monet Herajärven kierroksen kaivoista ja lähteistä olivat käyttökiellossa. Tai ainakin vesi suositeltiin keitettäväksi ennen juomista. Meillä oli mukana aktiivihiilisuodatin, joka osoittautuikin varsin helppokäyttöiseksi, nopeaksi ja näppäräksi vedenpuhdistajaksi.

Kansallispuisto oli sienestäjän taivas – ainakin erään vaeltajan huokailuista päätellen. ”Mä en kestä…” kuului vähän väliä. Sienikori olisi ollut tarpeen.

Jotta matkan teko ei olisi liian yksinkertaista, välillä poikettiin hiukan reitiltä. Täytyyhän jokaisella retkellä olla hieman jännitystä ja extremeä! Rohkeina lähdettiin selvittämään, onnistuuko meiltä suon ylitys kahden lammen välistä. Pientä mutinaa eksymismahdollisuudesta saattoi ehkä kuulua perää pitäviltä. Mutta noin vain, perille löydettiin! 🙂

Päivän aikana ryhmä jakaantui kahtia ja kuljimme osin eri reittejä. Osa käveli enemmän tietä pitkin ja näkivät reitillään mm. Pirunkirkon. Luolan suuaukko oli pieni ja sisällä oli pimeää.

Osa porukasta kävi niin kiivaita keskusteluja mm. maatalouden EU-lainsäädännöstä, etteivät he huomanneet edes jyrkkiä nousuja. Toisilla jalat huusivat hoosiannaa jatkuvan nousemisen ja kiipeämisen jäljiltä.

Kaiken sen vaivannäön, hikipisaroiden ja rakkojen jälkeen oli mahtavaa saapua Kolin vaarojen laelle. Aivan käsittämättömän upeat maisemat! Erityisesti Paha-Kolilta avautui huikeat näköalat Pielisen ylle. Kaunis Suomen luonto, hiljaisuus, tyyni sää ja auringon paiste vei sanattomaksi.

Lauantaina ajeltiin Ruunaalle, jossa ohjelmassa oli koskenlaskua. Tiedättekö muuten, miten kokematonta koskenlaskijaa alkaa hermostuttaa, kun kippari ohjeistaa, että tässä lajissa kaveri jätetään oman onnensa nojaan, mikäli lähtee luvatta aluksesta. Melomista jatketaan tauotta, vaikka joku tippuisi kyydistä. Koskenlaskeminen kylmässä vedessä pelastusliiveissä kellumalla ei kuulostanut järin houkuttelevalta. Vaihtoehtoja ei ollut, veneeseen oli noustava tippumisen uhallakin.

Hyvinhän se silti sujui. Kaikki pysyivät matkassa mukana. Suustaan mainio kipparimme Panu vei tottakai läpi pahimpien tyrskyjen, jotta kokemus olisi varmasti mieleenpainuva. Sadevaatteista huolimatta kastuttiin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun eräs keksi aloittaa vesisodan toista venekuntaa vastaan.

Illalliselle mentiin satamaan. Jalkalihakset olivat saaneet treeniä 30 kilometrin patikkaretkellä, hauikset treenattiin melontamatkalla ja vatsalihakset huollettiin illallisella. Väsymyksellä taisi olla vaikutusta siihen, että useaan otteeseen naurettiin vedet silmissä.

Kotimatkalle kohti tasaisia lakeuksia lähdettiin sunnuntaina. Mukava reissu takana. Valmiina kohti uusia partioseikkailuja!

 

teksti: Suvi Nieminen ja Maria Pirttinen